Suupohjan luonto ja maisemat

Suupohjan luonto on vaihteleva. Jokivarsien viljelylakeudet kohtaavat muinaisvuorten (Kakkorinvuori, Parra) louhikot ja jääkauden jälkeisten voimien muovaamat kivipellot. Alavien maisemien keskellä kohoaa läntisen Suomen korkein kohta, Lauhanvuori, 231 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Maiseman perustan muodostavat kalliot ja maakerrokset, joihin jääkaudet ovat jättäneet jälkensä monin tavoin. Jääkauden jälkeiset hitaat muutokset jatkuvat edelleen muutaman kymmenen kilometrin päässä meren rannalla.

Suupohjan soista komeimmiksi ovat kasvaneet allikkoiset keidassuot, joilla viihtyy etenkin kesäisin monipuolinen eläinlajisto. Hienoimpien soiden säilyminen on varmistettu rauhoituksin, joten Suupohjassa on useita merkittäviä suojelualueita (mm. Kauhaneva, Levaneva).

Suurin osa alueen metsistä ja soista on kuitenkin metsätalouden käytössä. Metsätalous on luonut maisemaan vaihtelua, jossa viihtyy varsin monipuolinen eläin- ja kasvilajisto. Monet reitit ja rakenteet sijaitsevat juuri talousmetsissä.

Metsätalouden ulkopuolelle jätettyjä metsiä löytyy etenkin kansallispuistoista (Lauhanvuori, Kauhaneva-Pohjankangas). Pienempiä metsäalueita on suojeltu vanhoina metsinä (Viiatti) ja lehtoina (Pässilä).

Suupohjan vesistöt saavat alkunsa soilta. Pienet latvapurot muuttuvat peltojen ympäröimiksi jokimaisemiksi. Virtavesissä elää arvokasta lajistoa kuten alkuperäistä kantaa olevia lohikaloja. Kaukana ei ole merikään, jonne vedet päätyvät mutkansa kierrettyään.

Suupohjan pieniltä järviltä ei löydy selkävesien tunnelmaa. Kangasmaiden kupeeseen syntyneet järvet antavat kuitenkin mahdollisuuden vesillä pistäytymiseen ja maisemista nauttimiseen (Kangasjärvi, Nummijärvi, Säläisjärvi).

Järvenlaskujen seurauksena umpeenkasvaneilla järvillä (Suksenjärvi, Ylimysjärvi) pääosissa ovat eläimet. Keväinen lintujen vilske ja sammakoiden pulikointi vaihtuu kesällä hirvien laidunnukseen ja syksyn hiljaisuuteen.

Kylistä löytyy elävää maaseutua, jossa perinteinen rakentaminen näkyy edelleen vahvana. Jokivarsien viljellyt pellot, pienet kylätiet ja asutut talot ovat suupohjalaista maisemaa parhaimmillaan.

Suupohjan luonnossa kohtaavat monet pohjoiset ja eteläiset piirteet. Suomenselän karu vedenjakajaseutu tuo pohjoiset lajit Kauhanevan ja Lauhanvuoren maisemiin. Jokilaaksojen lämpimissä ja rehevissä maisemissa selviävät eteläisetkin lajit.

Suupohjan luonnossa vuodenajat ovat vielä voimissaan. Talvi on joka vuosi luminen ainakin korkeimmilla paikoilla kuten Lauhanvuoren rinteillä.